Minä ja Austen, osa 2

Huh. Piti kirjoittaa tämä jo ajat sitten, mutta jotenkin työkiireiden takia tämä vain lykkääntyi ja lykkääntyi, kunnes melkein unohdin sen kokonaan. Vähän niin kuin muutenkin koko tämän blogin. Myös Instagramin puolella on osaltani ollut melko hiljaista, mutta jospa tästä pikkuhiljaa taas saisi itsensä ruotuun ja lukemaan. Se tosin on hieman haastavaa kaiken neulomisintoilun ohessa, mutta yritetään!


Kuten edellisessä postauksessa kerroin, Jane Austen on yksi lempikirjailijoistani ja olen ahminut hänen romaanejaan aina uudelleen ja uudelleen. Kyseisessä postauksessa jain vähän omaa suhdettani Austeniin ja lupailin kertoa myöhemmin omista suosikeistani. Niinpä päätin nyt sitten tällä kertaa kertoa oman TOP 3 listaukseni. Ja tältä listalta ei muuten löydy Ylpeyttä ja ennakkoluuloa!


3. Sanditon - leikkiä ja totta



Sanditon ei ole Austenin loppuun kirjoittama. Itse asiassa hän kirjoitti vain ensimmäiset 11 lukua, mikä on vain pieni osa kirjan pituudesta. Kirjan on kirjoittanut loppuun "Eräs toinen nainen", Marie Dobbs, jos oikein olen hakukonetta käytellyt. Mikäli odotat löytäväsi tämän kirjan kansien välistä yhtäläisyyksiä tv-sarjan kanssa, niin niitä ei ole. Mielestäni onneksi, mutta joidenkin mielestä ehkä harmiksi. Samoja henkilöitä kyllä löytyy. Esim. Parkerit, Heywoodit, Denhamit, neidit Lambe, Beaufort ja Brereton. Näiden keskeisten hahmojen pohjalta Dobbs on onnistunut luomaan mielestäni verrattain austenmaisen kokonaisuuden, mutta eroavaisuuksiakin on.

Tässä versiossa pidin erityisesti siitä, miten neiti Heywoodin asiallisuus joutuu jatkuvasti koetukselle. Ihan loppuun saakka on nähtävillä mielenkiintoista dilemmaa korkean moraalin ja muiden onnen edistämisen välillä. Erityisen mieleenpainuva kohta kirjassa on Charlotten joutuminen kaapatuksi, mikä päättyy kaikeksi onneksi jopa varsin hauskasti. Sankarittarena Charlotte on mielenkiintoinen. Hyvätapainen papintytär, joka ei ole aiemmin käynyt isossa kaupungissa. Kaikki siis on uutta ja ihmeellistä, aivan erilaista kuin kotopuolessa. Charlottea kuvataan myös järkeväksi ja periaatteelliseksi nuoreksi naiseksi. Samalla hänessä on myös tietynlaista päättäväisyyttä ja rohkeutta.


2. Kasvattitytön tarina


Kasvattitytön tarina oli pitkään suosikkini. Päähenkilö Fanny on niin kovin samaistuttava kaikessa vaatimattomuudessaan ja hiljaisuudessaan. Tämä kirja on yksi Austenin pisimmistä romaaneista ja henkilöhahmojen kirjo on laaja. Pidän erityisesti siitä, miten Austen onnistuu tässä teoksessa tuomaan esiin sivuhenkilöiden persoonallisuutta. Rouva Norris on melkoinen tapaus, se täytyy sanoa. Fanny joutuu kasvattityttönä kestämään paljon ja kilttinä tyttönä hän tekee sen mukisematta.

Jo pitkään olen miettinyt, miten tässä olisi käynyt, jos Fanny olisikin rakastunut lopulta herra Crawfordiin, eikä serkkuunsa Edmundiin. Olisiko Crawford ehkä osoittautunut kunnolliseksi? Tässä kuvassa olevassa painoksessa on mukana esipuhe, jossa kiitellään erityisesti Fannyn ja herra Crawfordin rakastumisen kuvausta. Mielestäni se on myös hyvin kuvattu.


1. Viisasteleva sydän


Tämä on ihana! Anne Elliot, jonka naapuritkin ajattelevat päätyvän vanhaksi piiaksi, on tämän kirjan päähenkilö. Anne on tunnollinen ja nöyrä, mutta samalla hyvin tarkka omista periaatteistaan. Hän on myös hyvin auttavainen ja tuntuu pakoilevan kaikenlaista kiistelyä, antaen sitten periksi, vaikkei oikeasti haluaisikaan. Anne oli nuoruudessaan kihloissa, eikä ole sittemmin rakastunut uudelleen, vaan on koko ajan pysynyt uskollisena kapteeniksi kohonneelle Wentworthille, joka toki on sitten tämän kirjan sankari.

Pidän hyvin paljon myös kirjasta tehdystä elokuvasta, siitä 2007 vuoden versiosta, jota tähdittävät Sally Hawkins ja Rupert Penry-Jones. Annen tarina on samalla sekä hieman surullinen, että onnellinen. Tuntuu joskus melkeinpä tukalalta seurata sivusta, kun hän joutuu katsomaan ja kuuntelemaan vierestä, miten kapteeni Wentworth näyttää rakastuvan toiseen. Vähän tällaista on myös Kasvattitytön tarinassa, jossa Edmund rakastuu neiti Crawfordiin.


Tässäpä mun Austen -suosikit. Mikä on teidän suosikki Austenin kirjoista?

Kommentit

  1. Ylpeys ja ennakkoluulo tietyskin, mutta pidän paljon myös kasvattitytön tarinasta. Viisastelevaa sydäntä en ole lukenut ja Emmasta olen pitänyt tähän mennessä lukemistani vähiten.

    VastaaPoista
  2. Emmassa ihan hahmona on jotakin hieman ärsyttävää. Ehkä johtuu siitä, että hän tuntuu pitävän itseään muita parempana? Tai ainakin mulle on jäänyt Emmasta sellainen käsitys. Tarinan edetessä kyllä tuli tilanteita, joissa Emmakin oli ihan mukava :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirja-arvio: Kristiina Vuori - Samettiin kätketty

Katsaus vuoteen 2021

Kirja-arvio: Sara Medberg - Hurmuriherttua