Kirja-arvostelu: Katja Törmänen - Maan tytär

Katja Törmäsen Maan tytär (Like 2020) on jatkoa saman tekijän vuonna 2018 ilmestyneelle teokselle Karhun morsian. Karhun morsiamessa päästiin tutustumaan kaksosiin Aslaugiin ja Freydisiin, jotka eivät kuitenkaan ole koskaan tavanneet toisiaan, vaikka asuivat lähekkäin olevissa kylissä. Näiden kahden kirjan ilmestymisväli oli sen verran pitkä, että päätin lukea myös tuon ensimmäisen osan uudelleen. Se osoittautui hyväksi valinnaksi, sillä Maan tyttäressä oli viittauksia edellisen kirjan tapahtumiin ja henkilöihin, joiden ymmärtäminen helpottui kummasti, kun tiesi mistä puhuttiin. 

Lukukokemuksena Maan tytär oli mielenkiintoinen, kunhan ensin pääsi vauhtiin. Alku nimittäin oli jokseenkin hidastempoinen, mutta voisi sanoa, että jännitys ikään kuin tiivistyi loppua kohti. Pidin kovasti Karhun morsiamesta, joten odotukset tälle jatko-osalle olivat korkealla. 

Tyyliltään Maan tytär oli samanlainen kuin edeltäjänsä: kahden päähenkilön välillä vuoroteltiin ja kieli oli rikasta. Ajoittain tuo kahden kertojan välillä siirtyileminen oli kuitenkin ärsyttävää, mutta ei niin pahasti, että olisin jättänyt kirjan kesken. Kesken jättämiseen tarina nimittäin oli odotusten mukaisesti aivan liian mielenkiintoinen. Aslaug ja Freydis olivat kumpikin poistuneet aiemmasta kotikylästään ja näytti siltä, että molemmat siskoista yrittivät parhaansa mukaan siirtyä elämässä eteenpäin. Mutta kuten oikeassa elämässäkin on tapana, myös he kohtasivat uudessa ympäristössä haasteita.

Juuri tämä uuteen paikkaan siirtyminen ja sopeutuminen oli mielestäni yksi kirjan keskeisistä aiheista ja sitä Törmänen käsitteli sujuvasti. Oli ilahduttavaa huomata, että sisaruksiin kohdistui niin positiivista kuin negatiivistakin huomiota. Olisi ollut outoa, jos kaikki olisivat mukisematta hyväksyneet uudet tulokkaat tai päinvastoin, jos kaikki olisivat kohdelleet heitä huonosti. Mielenkiintoista kirjassa oli myös kristinuskon ja vanhojen uskomusten väliset suhteet. Keskeisenä juonena oli kuitenkin nimen mukaisesti Maan tyttären tehtävä. Siitä en kuitenkaan sano enempää, ettei nyt ihan mahdottoman paljon tule juonipaljastuksia.

Kirjassa oli paljon päähenkilöiden omia ajatuksia ja heidän sisäisen maailmansa käsittelyä. Ulkoisen ympäristön kuvailua ei myöskään puuttunut. Mielestäni sivuhahmot jäivät jokseenkin etäisiksi, vaikka monessa hahmossa olisi ollut aineksia ottaa isompikin rooli. Esimerkiksi siskosten rakkauselämän käsittely jäi paikoin pinnalliseksi, mutta eihän tässä mistään romanttisesta kirjasta loppujen lopuksi ollut edes kyse, joten siinä mielessä ymmärrettävää. Tällaiselle ikuiselle romantikolle sellainen vain olisi toiminut hyvänä ja kutkuttavana lisämausteena.

Kaiken kaikkiaan Maan tytär oli positiivinen lukukokemus. Siinä seikkailtiin juuri niissä historian ja mytologian syövereissä, jotka kiehtovat ja joista haluaisi mielellään tietää lisää. Lukukokemus oli eräänlaista tanssia toden ja tarun kanssa, mikä oli kiehtovaa. Törmänen on selvästi panostanut taustatutkimukseen, mikä antoi teokselle tietynlaista uskottavuutta, vaikka kyse onkin fantasiagenreen kuuluvasta romaanista. Kirja ei ollut ihan täysi napakymppi, mutta kuitenkin loppu oli sen verran jännittävä, että jäin odottamaan jatkoa.

Tässä vielä lyhyesti tiivistettynä plussat ja miinukset:

+ kiehtova maailma

+ inhimilliset henkilöhahmot

+ mielenkiintoinen juoni

+ vahvat naiset

+ kotimaista fantasiaa aikuisille (sitä julkaistaan mielestäni ihan liian vähän)

- kahden kertojan välillä siirtyminen

- ajoittain hidastempoinen

- hieman liian pinnalliseksi jääneet suhteet hahmojen välillä