Kirja-arvio: Sara Medberg - Hurmuriherttua




 Saattaa sisältää juonipaljastuksia!

Olen lukenut kaikki aiemmat Sara Medbergin kirjoittamat romaanit, joten tottahan oli luettava myös tämä uusin, Hurmuriherttua (Otava 2021). Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1810-luvun loppupuolelle ja se kertoo Mustasalmen linnan valtiattaresta, leskirouva Arabella Öhrnmarckista. Muita tärkeitä henkilöitä ovat jo sarjan edellisestä osasta, Kamarineitsyestä tutut Petronella Ridderlöw ja kamaripalvelija Fransén, Arabellan palvelusväki sekä salaperäinen Windheathin herttua. Tärkeässä osassa on myös kruununprinssi Kaarle Juhana. Menossa mukana on myös Jane Austenin teos Järki ja Tunteet, jota sekä Nella että Arabella romaanin edetessä lukevat. Minulle myös Järki ja tunteet on tuttu, moneen kertaan luettu ja vielä useammin elokuvana tai sarjana katsottu teos. Se on aivan ihana kirja, joka kertoo Dashwoodin sisarusten tarinan.

Kuten aiemmista Medbergin kirjoista on tullut tutuksi, myös Hurmuriherttuassa sattuu ja tapahtuu. Kyse ei ole perinteisestä romanttisesta kirjasta, vaan mukana on myös ripaus jännitystä ja toimintaa. Kirjan sankarittarissa on paljon samaa kuin Austenin sankarittarissa, mutta huomaa kyllä, että Medbergin kirjat on suunnattu modernimmalle lukijakunnalle. Hurmuriherttuasta kuitenkin heijastuu, että taustatutkimusta on tehty ja aikakausi on kirjailijalle tuttu. Kirjassa on paljon mukavaa nippelitietoa, aina ylhäisön arvoista palvelijoiden käyttäytymiseen ja naisten koulutukseen.

Hurmuriherttua on kirjana mukavan nopea lukea. Tuntui siltä, että koko ajan tapahtui jotakin, eikä kirjaa meinannut malttaa laskea kädestään. Kovin montaa päivää lukemiseen ei siis mennyt. Romantiikan ystävälle tämä oli miellyttävä teos. Erittäin mielenkiintoista oli se, että säätyrajat joutuivat koetukselle moneen otteeseen. Tunteita, dramatiikkaa ja romantiikkaa siis ei puuttunut.



Odotin kirjan lukemista suurella innolla, mutta täytyy myöntää, että loppujen lopuksi jouduin vähän pettymään. En niinkään kirjan juoneen tai aiheeseen, vaan ihan muuhun seikkaan. Toisin kuin Medbergin aiemmissa teoksissa, Hurmuriherttuassa oli päädytty esittämään intiimit kohtaukset turhan yksityiskohtaisesti. Päädyin sitten lopulta hyppäämään joidenkin tekstinpätkien yli, koska en vain jaksanut lukea aikanaan ilmestyneen Regina-lehden Naisten unelmien tapaista tekstiä. Onneksi tällaista oli kirjassa kuitenkin verrattain vähän, jos vertaa moneen muuhun nykyromaaniin. Vaikka tällaiset intiimimmät kohtaukset eivät kiinnostaisi, kannattaa Hurmuriherttua kuitenkin lukea, mikäli historiallinen romantiikka suinkin kiinnostaa. Näiden kohtien yli oli helppo hypätä, eikä mitään tärkeää varmasti jäänyt väliin.

Minusta on melko valitettavaa, että nykykirjallisuudessa seksillä on niin suuri osa, mutta kaipa sillä pyritään tekemään kirjoista houkuttelevampia. Sama juttu koskee tv-sarjoja ja elokuvia. Esimerkiksi Jane Austenin teoksista tehdyissä elokuvissa harvemmin törmää tällaiseen ja silti niitä jaksetaan katsoa (ainakin minä). Samoin Austenin teoksia jaksetaan lukea vuodesta toiseen, vaikkei niiden sivuilla ole kuvattu mitään suutelemista kummempaa. Hyvä jos edes niitä suudelmia löytyy. Itse olen enemmän viattomien kirjojen ystävä. Jotkin asiat on hyvä jättää lukijan mielikuvituksen varaan. Toivottavasti siis Medbergin tulevissa romaaneissa olisi vähemmän paljasta pintaa kuin Hurmuriherttuassa.

Kokonaisuutena kirja oli kuitenkin enimmäkseen sitä mitä odotin: viihdyttävä, koukuttava ja sopivasti romantiikkaa sisältävä. Erityiskehut täytyy antaa kirjan upeasta kannesta, jonka on suunnitellut Mirella Mäkilä. Kansi oli aivan yhtä hurmaava kuin kirjakin ja jos en olisi aiemmin kirjasta kuullut, olisi tämä kansi ehdottomasti saanut minut tarttumaan kirjaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirja-arvio: Kristiina Vuori - Samettiin kätketty

Kirja-arvio: Jojo Moyes - Morsianten laiva