Kirja-arvio: Golden Keyes Parsons - Aurinkokuninkaan varjossa


Sisältää juonipaljastuksia!

En ole montaa kertaa lainannut kirjastosta uskonnollista kirjallisuutta, mutta kiinnostus Ranskan kulttuurihistoriaan ennen vallankumousta sai minut tarttumaan Golden Keyes Parsonsin teokseen. Aurinkokuninkaan varjossa (Päivä 2010) on nimensä mukaisesti Aurinkokuninkaan, Ludvig XIV:n ajalle sijoittuva historiallinen romaani.

Päähenkilö Madeleine Clavell on nuoruudessaan ollut yksi kuninkaan lemmenseikkailujen kohteista, mutta sittemmin mennyt naimisiin. Clavellit ovat hugenotteja ja siksi myös heidän perheensä on vainon kohteena. Kristinuskon historiaa tuntemattomille tiedoksi, että hugenotit olivat protestantteja, jotka eivät suostuneet mukautumaan katolisen kirkon oppeihin. Hugenoteilla oli aikoinaan uskonnonvapaus, jonka Aurinkokuningas sitten kumosi, ilmeisesti katolisen kirkon painostuksesta. Hugenotit joutuivat pakenemaan Ranskasta, mikäli eivät luopuneet uskostaan. Jotenkin hassua ajatella, että myös kristityt, jotka tunnustavat saman Jumalan, voivat niin verisesti vainota toisiaan, mutta niin se vain on ollut.

Aurinkokuninkaan varjossa siis kuvaa Clavellin perheen vaiheita hugenottivainojen keskellä. Madeleine pelkää poikiensa puolesta ja entiseen tuttavuuteen vedoten hän pyrkii Ludvig XIV:n puheille. Vain kuningas voisi saada perhettä vainoavat rakuunat poistumaan kartanon mailta ja säästämään heidän lapsensa katoliselta koululta. Kuningas ei kuitenkaan ole myöntyväinen, vaan kaikki näyttää menevän pieleen. Niinpä Madeleinen on lopulta monen muun hugenotin tavoin yritettävä paeta Ranskasta kohti Geneveä. Helppoa se ei ole, sillä hänen puolisonsa on mustasukkaisen kuninkaan takia vangittu.


Kirja oli todella mielenkiintoista luettavaa, vaikka alku olikin niin hidastempoinen, että meinasin jättää väliin. Onneksi kuitenkin jatkoin, sillä tapahtumat muuttuivat mielenkiintoisemmaksi, mitä pidemmälle kirja eteni. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei puuttunut, mutta ne oli kirjoitettu hyvällä maulla. Parsons ei pyrkinyt liian yksityiskohtaiseen kuvailuun, mikä oli mielestäni todella positiivista. Tapahtumat nimittäin olivat toisinaan raakoja, eivätkä ehkä sovi herkimmille lukijoille.

Minulle kirja antoi ihan uutta tietoa hugenottien tilanteesta ja myös Ranskan kulttuurihistoriasta. Versaillesin palatsissakin pyörähdettiin ja oli mukava solahtaa naamiotanssiaisten pyörteisiin. Parasta antia oli kuitenkin juuri tuo hugenottien epätoivoisen tilanteen kuvaus sekä se vakaus, joka päähenkilöllä oli. Se, että Madeleine joutui ajoittain epäilemään omaa uskoaan, antoi mielestäni realistisen kuvan hahmosta. Vaikka kirja on uskonnollinen, sen voi mielestäni lukea, vaikkei itse olisi uskonnoista niin kovin kiinnostunut.

Kirja on sarjan ensimmäinen, mutta valitettavasti seuraavia osia ei ole suomennettu. Englanniksi niitä kuitenkin näyttäisi olevan saatavilla ja mietin, jos niitä vaikka joku päivä hankkisi hyllyyn. Mieluiten kuitenkin lukisin loputkin osat omalla äidinkielellä. Myös muut Parsonsin teokset vaikuttavat nopean tutkailun perusteella mielenkiintoisilta.

Kommentit

  1. Tämä oli kyllä kiintoisa teos, jonka voisin lukea uudelleenkin. Tieto jatko-osista on hyvä tietää, itseänikin kiinnostaisi .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä mielenkiintoinen. Tiedä vaikka jossain välissä tilaisi ne jatko-osat sitten englanniksi, sen verran houkuttaisi tietää miten perheen tarina jatkuu.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirja-arvio: Kristiina Vuori - Samettiin kätketty

Katsaus vuoteen 2021

Kirja-arvio: Sara Medberg - Hurmuriherttua